horse photos © SES
Castaño
| VH23-087-0002 | V-LN: 8182961 |
| Puro Sangue Lusitano, ori | ruunikko, 163cm |
syntynyt 18.03.2015  | 8 vuotta: 18.03.2023 |
| kasv. Lusitanos de Barros | om. Skaro GÃ¥rd (VRL-11523) |
| kouluratsastus | taso: Grand Prix |
Espanjalaisesta emälinjasta tuleva kauniin ruskea Castaño on lumoava lusitano-ori, joka kantaa itseään hyvin ja arvokkaasti liidellessään pitkin kilpakenttiä hevoskansaa hurmaten. Ruunikko suorittaa piaffen hienosti jalat allaan polkien, passagen pehmeästi ja ilmavasti polviaan nostaen ja piruettiin itsensä hyvin kooten, kuten sen rodulle ominaisesti kuuluukin. Koottu ravi, koottu laukka, koottu käynti – kaikki koottu, mitä kilparadalla suoritetaan, tulee Casolta lähes poikkeuksetta huolellisesti ja laadukkaasti suoritettuna. Lisätyissä askellajeissa ori suorittaa tehtävänsä puhtaasti ja huolellisesti, vaikka askelten näyttävyys kalpeneekin puoliverisiin verrattuna.
Kilpailuissa Caso on kylmäpäinen ja varma suorittaja. Se kuuntelee ratsastajaansa keskittyneesti, ja toimii hyvin lähes ajatuksen voimalla. Tällaista täydellistä suorittajaa ei kuitenkaan ole syytä ottaa itsestään selvyytenä, sillä ruunikko yleensä aloittaa veryttelyssä hieman tulisessa mielentilassa, josta se on ratsastettava keskittyneeseen ja kuuliaiseen moodiin. Kun Cason saa ideaaliin kilpailutilaan, se ei myöskään kiinnitä enää juurikaan huomiota muihin hevosiin, toisin kuin heti verryttelyyn saapuessaan.
Kotona Caso ei juurikaan eroa ratsastettavuudessaan kilpailutilanteista. Ori on selkeästi latinolaista verta, sillä se tuntuu viettävän pitkiä, laiskoja aamuja sekä siestoja, jonka vuoksi sekä aamulla että iltapäivästä treenaaminen on ruunikon mielestä aivan vääränlaista ajankäyttöä. Caso onkin se päivän viimeinen ratsastettava, jos sellaiselle järjestykselle on mahdollisuus. Kotona ruunikko on yleensä vähemmän tulisempi verrytellä, sillä kotimaisemissa sen ei tarvitse pörhistellä ja tuhista muiden hevosten näköpiirissä tehden selväksi oman läsnäolonsa. Mikä taas kilpailuita enemmän tulee treeneissä esille on Cason perfektionismi. Kun harjoitellaan uutta ohjelmaa tai hiotaan orille hankalampia tekniikoita eikä hommat mene koko ajan nappiin, se voi vähän ärsyyntyä ja nakella niskojaan tai pyllyään.
Orin maastakäsin käsittely sekä hoitaminen ovat molemmat aika ongelmattomia tilanteita. Taluttaessa Caso kulkee nätisti vierellä, eikä reagoi erityisesti ympäristöönsä – mitä nyt välillä saattaa jotakin jäädä pällistelemään, mutta mitään sellaista ori ei tee, mikä vaatisi oriketjun käyttöä.
Hoitaminen on päivittäistä peruskauraa, eikä Caso ole puunaamisesta moksiskaan. Se mielellään joko torkkuu tai napostelee heinäkasaa samalla, jos hoitajan pitää oikein keskittyä eikä ehdi toisella kädellä rapsuttamaan oria otsasta. Tätä ruunikko kyllä vaatii vähän väliä tunkemalla päätään syliin tai katsomalla syyllistävästi, jos hoitaja on ulottumattomissa. Hoitotoimenpiteiden tapaan kengitykset ja eläinlääkärin visiitit sujuvat näppärästi. Ori kun mielellään syö mitä tahansa sille vain turvan eteen laittaa, ei lääkkeidenkään antaminen suun kautta ole osoittautunut ongelmaksi, joka tarvitsee nerokkaan ratkaisun.